Olen tullut takaisin!

   Heyy, olen jälleen palannut, kesäloma siinä vierähti hyyyvinkin mukavasti ja nopeasti. Koulu on siis alkanut, siitä lisää myöhemmin, nyt kerron kuitenkin muutaman kesäloman kohokohdan. Aloitan vaikka siitä, kun kävin Turussa. Tapasin siellä erään ihmisen, mainittakoon että naispuolisen, jonka olin aiemmin tuntenut vain netin kautta. Eräs heistä, joiden kanssa minulla on ollut parhaat rope-hetkeni! Ainakin toivoisin, että tuo nimeltämainitsematon (koska oletan ettei hän halua, että jaan hänen nimeään ympäri nettiä) poikkeisi joskus täällä meilläpäin kulkiessaan ohi, pari kertaa hän kertoikin, että oli sivuttanut kotikaupunkini aivan likeltä. :) Sai siis varmaan vaikutelman tästä synkästä ja pimeästä pikkukylästä, vaikkakin se vielä luokitellaan kaupungiksi... vielä. Uimassa kävin jopa huimat KAKSI kertaa! Ensimmäisen kerran päivää ennen sitä, kun "Jaakko heittää kylmän kiven veteen" ja toisen kerran päivänä jona "Jaakko heittää kylmän kiven veteen." Käväisin Ristiinassa, keskellä korpea erään tuttuni mökillä viisi päivää oleskelin. Siellä saimaan rannalla se mökki oli. Pärjäsin siis viisi päivää ilman konetta ja tätä alituista dataamista... Hurjaa!

   Ja kuka oletti, etten mainitsisi yhtään roolimisesta kun kerran taas tänne ilmaannuin? Tuskimpa kukaan joten... No, ensinnäkin, demonin riivaama pikku Verto ei ole enää kuoleman vaarra, se lähti karkuun, ja saattaa silläkin olla hetken rauhallista, ennenkuin se taas loikkaa jonkun kimppuun hampaat irvessä. Yksi ropehahmoni kuoli, so sad... Vaan ähäkutti, otin sen tiedot talteen ja tallensin koneelle, se elää ikuisesti jossain korvessa, koneeni D-asemalla! ;P Eräs Vertoakin rakkaampi hahmoseni, Hassanpah, tuo susi, joka omaa veden elementin, on hermoraunion partaalla, johtuen siitä, että joutuu elämään entisten vihamiestensä keskellä, nyt purkaa tunteitaan yhdelle hepulle ja luultavasti katoaa maan päältä, niin ettei kukaan tiedä, minne se meni, paitsi se itse (Ja minä). Ihmissusi hahmoni Seth joutui jättämään laumansa kolmeksi päiväksi erään koulun luokkaretken takia ja nyt saattaa ehkä jopa paljastaa ihmissusien olemassa olon eräälle mukavan tuntuiselle likalle.

   Harf harf, täytyyhän sitä kuviakin tänne lykkiä, mitäs oikein ajattelin jos en sitä tekisi?

 <-- kuva puustaa pudonneesta räksän poikasesta, kuvan tosin ei ole otettu kesällä vaan viime keväänä. Kissamme Miuku jahtasi muitakin pudonneita ympäri pihaa, tuommone pikkane lintu vaan juoksee hädissään niin nopsaan ku kintuistaan pääsee eteenpäin. Muutaman kerran täyskasvuinen räksä hyökkäs nokkimaan Miukua mutta ei se kovin paljoa Miukua lannistanut. Pari kertaa se kai sai kiinni, mutta muuten se vaan kiusasi niitä. Joskus noita tippui myös koirien aitaukseen, josta koirat sitten hoksas ne ja otti hengiltä... Hautasivat tarhaan ja jäi murisemaan sen kummun päälle jos joku tuli aitaukseen. Kun joku käytti niitä lenkillä, joku muu kävi ryöstämässä ne koirilta. Sitten kun koirat tuli takaisin, ne oli ihan hädissään kun huomasivat, että niiden saalis on poissa.

   Ja tuossa taas, oikealla, löysin kuva Lipsistä pentuna, semmonen pikkunen, jota mahtu kämmenellä pitämään. En ymmärrä kuinka nopeesti se lihoo, nyt se painaa jotain 6 kiloa... Ja heti kun koulut alkoi, niin se tuli mahottoman yksinäiseks, ja nyt aina kun tulen kotiin, se kiehnää jaloissa, ja seuraa ihan joka paikkaan minne menen. Sille on kanssa kehittyny paha tapa pureskella ruokapussela jos sillä on nälkä, ja jos sitä ei huomata, niin ne ruuat homehtuu jo sinne pusseihin... to bad! Vaikka kylläkin, ei kukaan sille siitä äksyile, se on liian söpö!

<-- Siinä kuva Unnasta, kaverini koirasta, rodultaan se on Suomenlapinkoira. Erittäin kuvauksellinen, niin kauan kuin sitä se itseään kiinnostaa, eli noin viisi sekuntia. 

   Ja nyt tuntuu, etten enempää kuvia ahtaa tänne, jätän seuraavalle kerralle ne loput. Saattee odottaa innolla erittäin huonoja kuviani, kun en kuivata osaa, eikä ole kunnon kameraakaan. Elämä on julmaa, tosin joskus jopa saan lainata äidin järkkäriä :) Odottakaamme siis yhdessä sitä hetkeä, jolloin lataan tänne kunnollisia kuvia! Ja nyt, lausun teille kauniit hyvästi, aina seuraavaan näkemiseen asti!