Mitä kuuluu?

Millä roolipeliriippuvainen ja vannoutunut Zelda addikti täyttää arkipäivänsä...

lauantai 27. huhtikuuta 2013

Unohtaminen on eeppistä

   En tiedä miten kukaan voi hylätä bloginsa näin pitkäksi aikaa. Kuitenkaan mitään ei ole ehtinyt tapahtua, paitsi että blogger on erittäin epäreilu. Juuri pari minuuttia sitten kirjotin aika pitkänkin tekstin, mutta sitten blogger meni poistamaan sen kun tarkistin oikeinkirjotuksia ynnä muuta. Ajattelin jo muutenkin lopetella tältä illalta, mutta blogger on näköjään eri mieltä...

   Mitään ei siis ole ehtinyt tapahtua, kovin paljoa ainakaan, mistä jaksaisin ilmoitella. Siis kovin paljoa, jonkinverranhan aina tapahtuu asioita. Roolipelipuolella kääpiöhahmoni Lordi Idrol menetti kosmiset temppeliritari voimansa kun teki sopimuksen demonin kanssa, eikä lyönytkään sitä kirveellä kahtia, niinkuin olisi tietysi kuulunut tehdä. Se passitettiin sitten takaisin paladinkouluun opiskelemaan. Olisinhan voinut saada ne voimat takaisin, mutta päätin tehdä kokonaan uuden hahmon. Siitä tuli gnolli, eli siis semmonen kosmisista kosmisin, joka on puoliksi ihminen ja puoliksi hyeena. Tein siitä barbaarin ja nimeksi sille tuli Khalstuvirllastujiruistamalansee, eli tutummin Kukiel. Kukiel siksi, koska varmaan huomasitte sen olevan huomattavasti helpompi lausua ja kirjoittaa tai ylipäänsä muistaa.

   On ruennut ottamaan päähän, kun jotkut aliarvioi pelimusiikkeja. Ne on ihan oikeesti hyviä, joten päätin poimia tähän esimerkin, yllätys yllätys, Zeldasta. Gerudo Valley on kappaleen nimi. Toivottavasti ne jotkut, jotka pitää pelimusiikkien kuuntelua erittäin laimeena ns. tavallisten biisien sijasta, muuttaisi edes vähän mieltään.

Toinen kappale, joka nyt ei liity millään tavalle pelimusiikkeihin, mutta minkä pistän tänne, on yllättäen löytynyt just äsken. Meinasin heittää tietokoneen näytön päin seinää, kun blogger poisti sen kirjoittamani pitkän jutun ja pistin YouTuben hakuun hakusanat realxin music, ihan vain jotta rauhoittuisin.

Erittäin rentouttava kappale siis, rauhoituin ihan hetkessä, vaikka yleensä kihisen yksinäni kiukusta vaikka kuinka pitkään. Tungin myös suun täyteen salmiakkia, mitä oli sopivasti vieressä :'DD

   Harvoin piirrän yhtä piirrosta kovin pitkään, tällä kertaa yhden piirroksen piirtämiseen meni kuitenkin lähemmäs 20 tuntia. Saattoi mennä enemmänkin, en tarkasti laskenut. Erittäin kiintyneeksi tulin tuohon kyseiseen kuvaan. Piirtelin sen ensiksi lyijykynnä, minkä jälkeen skannasin koneelle, vahvistin linet, väritin, vahvistin linet uudelleen ja pistin taustan.

Kuten siis jo sanoin, mulla on jokin vahva kosminen yhteys tähän kuvaan, joten ethän kopioisi sitä :) Tähän siis meni oikeasti ihan rutosti aikaa ja pidän siitä. Tiedän että tuon hiippalakin kärki hipoo kuvan yläreunaa, mutta en jaksanut enää leikata kuvaa alareunasta tai vaihtoehtoisesti lisätä tilaa yläreunaan saadakseni kuvasta symmetrisen. Näin se kelpaa, mulle ainakin :)
Seuraava piirrokseni tulee luultavimmin olemaan mantikori. Mantikor on eeppisin tietämäni taruolento. Se on leijona, jolla on piikikäs häntä ja rumat ihmiskasvot. En tiedä mikä mua mantikoreissa kiehtoo, mutta kiehtoopa vain. Muuten, tuo oikealla oleva kuva löytyy sitten myös DeviantArtista, siellä mitä luultavimmin parempilaatuisena, minun piirtämänäni tietysti, että älkäähän ihmetelkö (:

    Tällä kertaa lopetan tähän. Koitan olla hylkäämättä tätä blogia näin pitkäksi aikaa uudelleen, mutta eihän sitä koskaan tietä, jos vaikka koulutyöt, joita harvemmin kovin antaumuksella teen, tunkevatkin mystisesti blogin ylläpitämisen esteeksi... Untill next time, take it easy!