Teen comebackin. Jonka jälkeen unohdan kirjoittaa. Ei sen väliä, kunhan oon saanut joskus tehdä comebackin. Yksi suuri unelma toteutettu. Tällä(kään) kertaa en laita tänne kuvia mutta isken nyrkillä pääni muistivivun toimimaan, jotta muista niitä latailla.
Kesällä oli elämäni paras viikko, kun kävin Prometheus-leirin. Se on vähän niin kuin rippileiri, paitsi ettei se ole millään uskonnollisella (tai muullakaan) tavalla sitoutunut. Siellä nukuttiin muiden leiriläisten kanssa ja leirin tiimiläiset oli järkänneet kaikkea mahtavaa sähläiltävää.
Leirillä kaikki, pojat ja tytöt, nukkui samassa huoneessa. Saunavuorot oli molemmilla omat, mutta oli myös yhteinen. Leirin tiimi, eli ohjaajat ja apuohjaajat oli mahtavia. Halusin itsekin mennä apparikoulutukseen päästäkseni johonkin tiimiin, mutta en päässyt...
Se mistä haluan erikseen mainita leiristä, oli mahautuminen. Kaikki menivät lattialle makaamaan selälleen ja pää laitettiin jonkun toisen vatsalle ja jonkun toisen pää tuli omalle vatsalle. Ja joku luki iltasadun.
Siellä kanssa pohdiskeltiin elämäntarkoitusta, yliluonnollisia asioita ja juteltiin iltaisin ties mistä ja valvottiin myöhään. Tai melkein kaikki muut valvoi... Mulle iski aina väsymys. Uudet kaverit, mitä siellä sai, on myös aivan mahtavia ja tärkeitä.
Harmittaa että leiri kesti vain viikon... Tosi oli aika rankka viikko, meinasin kotimatkalla kuukahtaa autossa.
Koska aika ei riitä siihen, että istuisin tässä ja kertoisin paljon kaikesta, mitä on tapahtunut, keskityn nyt vain näihin lähiaikoihin. Sivuuttakaamme siis tuo pitkä tyhjä aukko tämän ja edellisen kirjoituksen välillä ja siirtykäämme seuraavaan asiaan.
Ysiluokka alkoi. Mikäpä siinä, muuta kuin että meinaan hukkua koulutyöhön, kun en ole koskaan aiemminkaan onnistunut motivoimaan itseäni ahkeraksi, vaan jätän kaiken viime tippaan.
Joulu oli ja meni. Sain nokkamukin :3
Ja nyt tähän päivään. Päivittelin hieman vanhaa tietoa pois blogista. Mietin myös, jaksaisinko innostua customoimaan blogia enemmän. Se varmaan jää miettimiseen... Toivon mukaan ei.
Jaaa... Roolipelitantereelta: Ihan niinkuin blogin kanssa, netissä rooliminen on jäänyt. Vain yhdellä hahmolla olen hieman enemmän saanut eloa aikaan. Uudemman puoleisella hahmollani, gnolli herralla nimeltä Threickough. Gnolleihin, siis noihin karvaisiin kahdella jalalla kulkeviin hyeenoihin olen kovin kiintynyt. Ainoa vika niissä on, että ne haisee. Ja vaikka se gnolli onkin, se ei silti ole minkään laista sukua D&D hahmolleni, gnolli Khalstuvirllastujiruistamalanseelle. Khalstuvirllastujiruistamalansee. Nimi joka pitää tarkastaa monta kertaa, onko sen kirjoittanut oikein. Kutsumanimenä siis toimii Kukiel.
Ei hetkonen. Onhan myös Seth noussut kuvioihin takaisin ihan äskettäin. Ihmissusi hahmoni Seth, susinimeltään Sequi. Siitä on tullut hieman vainoharhainen ja ylisuojeleva...
Musiikkia tänne olen pistänyt usein, nytkin pistän. Kappale Motherland kuulostaa mukavalta omasta mielestä.
Tällä kertaa lopettelen tähän. Ensi kerralla kirjoitan vähän seikkaperäisemmin, nyt tuli vähän sellainen teksti, josta ei ole helppoa ottaa mitään selkoa. Omasta mielestäni ainakaan, kun sitä näin jälkeenpäin lueskelin.
