Heiii, tulin takaisin. Aika paljon on päässyt tapahtumaan poissa ollessani. Minulle siis, geh. Orkesterileiriltä ollaan siis palattu jo lauantaina, mutta silloin en jaksanut tänne kirjustella ja sunnuntainakin oli paljon muuta puuhaa ja maanantainakin päivä ihan täynnä. Tänään siis pääsin raportoimaan leirin tapahtumista. Ihan mukavaahan siellä oli, pienenä takaiskuna se, että heitettiin minut kaverini kanssa orkesterista pihalle. Meille sitten ja kuudelle muulle hommattiin oma pieni kappale jolla sitten aloitettiin esitykset.
Päästiin sellaiseen mökkiin jossa asusteli meidän lisäksi pelkästään orivesiläisiä, eli lähes kaikki kaverini kanssa tunnettiin jo ennestään. Mökissä oli myös sellainen pieni ongelma, ettei yläkerran vessasta tullut hanasta vettä. Mentiin ilmoittamaan siitä respaan ja sitä sai niille hetken jankuttaa ennen kuin se ymmärsi ja ilmoitti huoltomiehille jotka taas olivat niin fiksuja, että ymmärsivät että yläkerran hanasta ei tullut vettä... vessa pantiin käyttökieltoon.Tuttujen kyydissä siis päästiin paikalle ja äidin kyydillä pois.
Tänään, tiistaina, ystävänpäivä!!! Koulussa halipäivä ja sydämen muotoisiin ''passeihin'' keräiltiin nimiä kaikilta joita oltiin halailtu. Ja uskonnon koekin oli tänään, veikkaan ettei mennyt ihan... krhm. Niin, että ystävänpäiväksi oltiin sekin koe tungettu, räyh!
Ja vaikka ystävänpäivä onkin, se ei ole rajoittanut roolipelaamista. Tosin, suurin osa niistä, joiden kanssa yleensä roolin, eivät ole koko päivänä olleet paikalla, joten yksikseen on vähän hankala ropettaa. Tyydyin vastailemaan niihin roolipeliviesteihin, jotka on jäänyt vastaamatta tähän mennessä, muutama ihan uusikin on ilmestynyt mutta jokainen on tavattoman taitavasti pysynyt poissa silloin kun itse olen paikalla ja koska en eilen päässyt koneelle, niin ne on silloin tulleet, luultavasti. Sitten pitää huomiseen odottaa, että pääsee katsomaan onko kukaan herännyt nokosilta samaan aikaan kasvot kohti nettiä, että saisi hiukan eloa roolipeleihin. Arvaan varmaan ennalta, että kukaan ei ole paikalla, mutta luulisin että edes joku on vastannut minun jättämiini viesteihin.
Mutta nyt, kun isäni herätteli muistuttamaan, että elämää on muuallakin kuin tässä penkillä missä istun sormet näppäimillä liitäen, niin teen sellaisen ihmeen, että nousen ja avaan silmäni ja ihmettelen näitä maailman suuria ihmeitä, kuten aurinkoa. Se kyllä on hiukan hankalaa, kun aurinko on laskenut aikoja sitten, joten pitäisi nousta ihmettelemään tähtiä ja kuuta... Sellaista, ja se viimeksi lupailemani Hassanpahin kuva on valmistumassa, latailen luultavasti sen tänne sitten, kun muistan, että skanneri on olemassa. Samoihin aikoihin tänne ilmestynee myös monta kymmentä tuntia työstämäni piirros lohiksesta, mutta teen se vielä ihan viimeistä vaille valmiiksi, ennen kuin se ilmestyy tänne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti