Aukkotarina

   Helou ihmiset, olen täällä taas, jälleen uusien ja tarpeettomien asioiden parissa. Tietenkin niitä pitää vähän tuoda päivän valoon. Myös sellaisia asioita, joiden takia voisin mestauttaa pari roolipelihahmoani. Lue siis, jos tahdot tietää enemmän, en takaa, että Sinulle ei jää tästä traumoja, tai että Sinua voisi tämä asia kiinnostaa, mutta sen teen selväksi, että tämä kirjoitustapa ei sovi minulle...

   Joten sitä rope puolta... Ainakin siinä pienessä tarinapiirissä -siis siiiiis... Dungeons & Dragons pelissä (jossa me siis istutaan kyllä piirissä T_T) tapahtui kamalia asioita... Meidän rakas pieni pelinjohtajamme teki meille sellaisen aukkotarinan, johon me pelaajat sitten huudeltiin sanoja väliin.

Tuollainen siitä tuli... Jos ei näy, niin klikkaahan sitä isommaksi. Ja mitä pahaa oon tehnyt, että just toi mun hahmo sai sen kynttilänjalka jutun kohdalleen... Itkettää... Nyt kaikki kiusaa sitä ja suku häpee sitä ja mä haluan hirttää erään Snirt nimisen tontun, joka sattumoisin on meidän roolipeliryhmässä... Ja ystävällinen Crispy, pienen Retu ystäväiseni hahmo on luvannut auttaa mua siinä <3

   Koska olen varovainen pieni minä, niin en kerro omaa nimeäni, vaan kutsun itseäni Paw-nimellä, voitte päätellä... mitä sitten tahdotte. En vaan keksi tuohon millään mitään jatkoa, vaikka kuinka mieli tekisi. Muttaa... nuo kolme pistettä alkaa vähitellen oottaa päähän, kun tungen niitä ihan joka paikkaan. Paras totutella ihan vain tähän yhden pisteen tekniikkaan. Ja tajusin just kanssa nyt heti paikalla, et istun liikaa koneella, kun on kätevää kattoo teeveetä (ei teevettä) samalla kun on koneella, kun ei tartte kattoo näppäimistöö kun muistaa kirjainten paikat ulkoa. Elämäni on hyvin surullista, tiedän sen, ethän masenna mua yhtään enempää. Mutta koska se opetus, jota aina jaan jokapuolelle, on se ettei saa hirttää itseään negatiivisuuteen, niin empä taida tehdä sitä itsekään.

   Nyt sanon teille hyvät jatkot ja kiitokset kaikille lukijoille ja tätä lukeneille, olivat he samoja henkilöitä tahi eivät. Ja niinkuin jo toisessa (englannin kielisessä (tuotakin pitää lakata tunkemasta joka paikkaan) blogissani) samaan tyyliin, joskin eri sanoilla, kirjoitin (tietenkin englanniksi): Älä hirtä itseäsi, olen Paw, poistumassa maailmankartalta.

Sitkeä suolakurkku

   Ja jälleen kerran tänne kirjoittelen, ja nyt pyytelen anteeksi ettei tällä kertaa ole tulossa mitään kuvia tänne. Mutta näin ensiksi tungen tähän linkin toiseen blogiini, joka on siis englanniksi: Weresquirrel and Persistent pickle. Sitä saa kanssa stalkata jos joku on kiinnostunut lukemaan huonoa englatia :P Ja kyllähän muiltakin on sinne kulkeminen sallittu. Jesh, olen taas niin mahdottoman hauska että ihan kateeksi käy. Voisin kirjoittaa että tuo äsköinen oli ironiaa, mutta kun sitten siitä menisi kaikki se into, miksi edes korjoitin sen. Ja se joka ajattelee kirjoituksieni olevat enemmän tai vähemmän ristiriitaisia niin huutaa nyt HEP! Ja nimenomaan huutaa, koska olette siellä ruudun toisella puolen, niin en kuule sitä, heh heh... Toki voitte koittaa, huutakaa niin kovaa kuin keuhkoista lähtee, mutta sitä ennen keksikää hyvä selitys kun kotiväki tulee ihmettelemään että mitä kiljutte. Johtuen siitä, etten halua vihaisia katseita puoleeni, kun saan pelkillä kirjoituksillani ihmisiä manipuloitua. Kaikkein järkevintä olisi kuitenkin olla huutamatta, vaikka en itä kovin mielelläni myönnä. Toivon siis vain, että huusitte ennen kuin luitte nämä pari viimeistä lausetta.

   Olen huomannut, että jos kuuntelen ihan illalla juuri ennen nukkumaanmenoa musiikkia, niin nukun paremmin. Se tosin vaikuttaa siihen, että aamulla ei millään jaksaisi nousta sängystä. Joskus luin illalla, mutta se on huono keino, ei illalla jaksa keskittyä lukemaansa. Kerrankin luin jotain kirjaa illalla, enkä sisäistänyt tekstiä yhtään, vaan samaan aikaan kun luin, niin mietin kuinka monella eri tavalla voi syödä sinihomejuustoa. Aura maistuu hyvältä, kun pistää sen kattilaan kerman kanssa ja tekee siitä kastikkeen ja syö makaronien kanssa. En tajua miten jotkut ei voi tykätä homejuustoista, ne kaikki vaan maistuu luonnollisesti niin hyviltä! Tietysti tämä on oma mielipiteeni, ethän tule ja kaiva sisuksistani sinihomejuustoja ylös vain tämän kirjoituksen takia. Kiitos.

   Göö, mulla on tylsä elämä, istun koneella ja kirjotan blogia, roolipelaan ja pelaan Zeldaa... Tänään muuten kun pelasin Ocarina of time - Master quest, niin pääsin jälleen hieman eteenpäin tulitemppelissä (Fire Tempel) ja taas tuli sellainen "olen nero" tunne. Huomasin kanssa että yksi asia tuntui siinä erittäin raivostuttavalta. Nimittäin se, että kun yhdestä kohdasta pääsee läpi, niin heti tulee suurempi haaste, ja sitten kähisee aivonsa ruosteeseen kun koittaa keksiä miten siitä pääsee eteenpäin. Pitää koittaa sitä vielä tänä iltana uudelleen, jos kerkeän.

   Onko mulla ongelma, jos vetelen noita otsikoita hatusta siihen tahtiin, mitä mieleen tulee? Aluksi ajattelin tällekin tekstille sellaista otsikkoa kuin: "Söin juuri suklaapatukan" (niinkuin juuri tein) mutta sitten pistin tuon "Sitkeän suolakurkun" koska se kuulostaa enempi minulta ja koska Persistent pickle meinaa sitä. Persistent pickle tulee siis esille uuden blogini nimessä (ei, en yyyyyhtään mainosta sitä blogia). Eli siis se olisi Ihmisorava ja Sitkeä suolakurkku vaikka tämä suomen kielinen blogi onkin Kuhmuinen kurpitsa. Halusin kokeille jotain uutta? Ei, ei se siitä johtunut, vain hetken mielijohteesta pistin tuon Persisten pickle siihen ja kanssa siksi koska ihana ystäväni Enzeru sitä kannatti. Haluisin muuten just sellasen hatun, mistä vois vedellä otsikoita ja vähän kaikkee muutakin, esim. Zelda pelejä ja kaikkee systemaattista.

   Herää kysymys, että jaksaako ihmiset lukea tekstiä, jossa ei ole mitään järkevää tai syvällistä tai edes kuvia? Linkkejä nyt sentään ja kuvia silloin tällöin mutta ei kyllä kovin usein, pyydän sitä kovin anteeksi teiltä ihmisiltä, että olen laiska kuvaamaan, piirtämään tai lataamaan kuvia tänne. Koitan jotenkin saada tätä mukavammaksi luettavaksi sillä että tungen noita kappalejakoja aika paljon ja vähän asiaa jokaiseen, vaikka ei missään kappaleessa mitään oikeaa asiaa, en mä sillä mutta siis jotenkin että jotta tuota... Taktinen lopetus.

Omistettu Retulle :D

   No, koska mulla on omakin mielipide ja olen jo monelta kysellyt sitä nimi juttua, niin päätin sitten valita sen nimen. Olen niiltä joilla ei google tiliä ole, joten eivät pysty kommentoimaan ja kanssa parilta muulta sekä Retulta, jolle iso kiitos kommentista ja jolle lupasin jo aiemmin omistaa yhden tekstin. Blogin uudeksi nimeksi siis tuli Ihmisorava ja Kuhmuinen kurpitsa. Johtuen siitä, että tuo tosiaan kuulostaa enemmän minulta ja se hobitti on niin paljon käytetty ynnä muuta. Voitte ilmaista mielipiteenne :)

   Ja koska aina koulussa hölötän Zeldasta ja kaikesta muusta, niin päätin tänään sitten piirrellä Linkin, eli niiden Zelda pelien päähenkilön.

Siinä siis on Link ja osoitan rakkauteni skannerille, joka onnistui pilaamaan laadun tästäkin kuvasta... Säädin tän kanssa aika pitkään, alotin joskus aamu yhdeksältä ja lopetin tossa puoli neljän aikaan. Onneksi en mennyt pilaamaan tätä tusseilla. Sitä sentään en olis enää kestänyt.

   Piirsin kanssa Lordi Idrolin kuvan, ja nyt kaikki saavat tietää, että se meni täysin... en sano miltä se itseni mielestä näyttää mutta silti :'D Voisin heittää sen seinään, koska sehän on paperille tehty eikä sille siis oikein mitään kävisi. Taidan kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja tunkea sen kuvan nyt tänne, vaikka häpeän itseni maan tasalle. Asiaa ei taaskaan auta tuo skanneri... grrr...

Kyllä, tiedän että sen silmät harottaa, kyllä, tiedän että se näyttää murhaajalta tuon hieman tuunatun kirveensä kanssa ja tiedän, sen armor on täysin failattu.... johtuen siitä että siinä pitäisi olla jotain metallihilkuttimia, mutta en jaksanut rueta väsäämään niitä. Tiedän kanssa, että tuo irokeesi vähän pilaa sen ikuisen hyvän puolustajan mainetta. Mutta kuitenkin, en aio hirttää itseäni negatiivisuuteen joten saa kelvata näin : P Pitää vaan tsempata noiden tussien käyttöä, eiköhän se sillä parane.

   Tällä kertaa tämä kirjoitus jäi tähän, vähän kesken ja tälleen, mutta painotan vielä, että suuren kunnioitukseni osoitan Retulle, jolle siis tämän tekstin omistan ja jonka tiedän ärsyyntyvän siitä, että kutsun häntä Retuksi... Mutta silti, Retu, koska olet siellä ruudun toisella puolella, et voi tehdä mulle mitään pahaa, Muahhahahhaaaa!

Raatotassun tarinoita

   Kurpitsa. Se juuri. En vain keksi mitään miten muuten nyt aloittaisin tämän. Ongelma? Kyllä, mulla on moniakin. Ihmiseeeet! Tarvitsen apua. Ajattelin muuttaa blogin nimen, pari vaihtoehtoa olenkin jo keksinyt. Gamozeinia ajattelin muutenkin vain väliaikaisena. Vaihtoehdoista en kyllä osaa valita, joten joku saa luvan auttaa valitsemisessa... (vink vink, kommenttia!) Eli, alla pari vaihtoehtoa: 

1. Nocturne Joker
2. Kuhmuinen Kurpitsa
3. Carrionpaw
4. Hobitti ja ihmisorava

Noin ihmiset, auttakaa valitsemaan se mikä kuulostaa kivalta/jännältä tai joltakin muulta. Vähän selitystä sitten mistä nuo tulee: Nocturne Joker  tulee jostain kuusesta. Jokeri kuuliostaa jotenkin kiehtovalta ja nocturne meinaa sävellystyyliä tai yötunnelmaa. Kuhmuinen Kurpitsa eli Lumpy Pumpkin tuli esille Zelda pelissä (ylläri pylläri!) Se vaan kuulostaa niin pentiltä että oli pakko laittaa se : DD. Carrionpaw on siis mulla käytössä myös Youtubessa, mutta koska se on enemmän käyttäjänimi niin... ja Carrionpaw tarkoittaa vapaasti käännettynä Raatotassua. Älä syytä mua. Hobitti ja ihmisorava on jälleen yksi random joka sai alkunsa (jälleen ylläri pylläri) roolipelauksesta. D&D pelatessa meidän porukka lähti siis selvittään joskus vuonna nakki ja makkara erään kylän arvoitusta, jossa riehui ihmissusi. Silloin pelailin vielä hobitti voro Dimblellä, jonka tarina siis loppui siihen, kun tuli iso paha griffoni (aarnikotka) joka nokki sen hengiltä... Mutta tuo ihmisorava kuulosti niin paljon julmemmalta kuin ihmissusi : P Ja vielä yksi vaihtoehto:

5. Hobitti, ihmisorava ja Kuhmuinen Kurpitsa 

Ja mistäköhän johtuu, että tuo on vielä omana vaihtoehtonaan? Johtuu varmaan siitä, että siinä ruumiillistuu mun syvimmät aatteeni eli Zelda ja roolipelaus. Noiden paikkoja on siis mahdollista vaihdelle (ihme olisi jos ei olis...) ja jotain mahd. kanssa poistaa joukosta. Toi hobittihan on aikas käytetty...

   Te arvostetut ihmisolennot, joihin en itseäni lue (arvostettuihin vai ihmisolentoihin, pähkäilkää te sitä), kiitän jälleen teitä, että jaksatte uhrata kallisarvoista ja myös ei-niin-kallisarvoista aikaanne tämän vaatimattoman blogin lukemiseen. Se lämmittää sydäntäni.

   Onko kukaan tullut teistä ajatelleeksi, että jos jaksaa yrittää, niin saatta onnistua. Että jos yrittää, saattaa tulla hyväksytyksi joukkoon. Että jos odottaa tarpeeksi kauan, joku saatta vastata. Tämä on tarina tytöstä joka yritti, yritti ja odotti... Lähetin hakemuksen yhteen roolipeliin. Yritin tehdä siitä niin hyvää luettavaa, mihin taitoni riittävät ja ihan totta yritin saada tehtyä hahmostani sellaisen, minkälaista ei oltu vielä tuotu roolipeliin. Ja, no minähän odotin ja odotan yhä vastausta. Vastauksen pitäisi tulla noin viikko hakemuksen lähettämisen jälkeen. Ajattelin jo uusia hakemuksen, kun kerran tämä nimenomainen viikko ei olekaan minun tuntemani seitsemän päivää vaan hieman päälle kolmekymmentäyksi päivää. Siinä teille suolakurkku.