Ja jälleen kerran tänne kirjoittelen, ja nyt pyytelen anteeksi ettei tällä kertaa ole tulossa mitään kuvia tänne. Mutta näin ensiksi tungen tähän linkin toiseen blogiini, joka on siis englanniksi: Weresquirrel and Persistent pickle. Sitä saa kanssa stalkata jos joku on kiinnostunut lukemaan huonoa englatia :P Ja kyllähän muiltakin on sinne kulkeminen sallittu. Jesh, olen taas niin mahdottoman hauska että ihan kateeksi käy. Voisin kirjoittaa että tuo äsköinen oli ironiaa, mutta kun sitten siitä menisi kaikki se into, miksi edes korjoitin sen. Ja se joka ajattelee kirjoituksieni olevat enemmän tai vähemmän ristiriitaisia niin huutaa nyt HEP! Ja nimenomaan huutaa, koska olette siellä ruudun toisella puolen, niin en kuule sitä, heh heh... Toki voitte koittaa, huutakaa niin kovaa kuin keuhkoista lähtee, mutta sitä ennen keksikää hyvä selitys kun kotiväki tulee ihmettelemään että mitä kiljutte. Johtuen siitä, etten halua vihaisia katseita puoleeni, kun saan pelkillä kirjoituksillani ihmisiä manipuloitua. Kaikkein järkevintä olisi kuitenkin olla huutamatta, vaikka en itä kovin mielelläni myönnä. Toivon siis vain, että huusitte ennen kuin luitte nämä pari viimeistä lausetta.
Olen huomannut, että jos kuuntelen ihan illalla juuri ennen nukkumaanmenoa musiikkia, niin nukun paremmin. Se tosin vaikuttaa siihen, että aamulla ei millään jaksaisi nousta sängystä. Joskus luin illalla, mutta se on huono keino, ei illalla jaksa keskittyä lukemaansa. Kerrankin luin jotain kirjaa illalla, enkä sisäistänyt tekstiä yhtään, vaan samaan aikaan kun luin, niin mietin kuinka monella eri tavalla voi syödä sinihomejuustoa. Aura maistuu hyvältä, kun pistää sen kattilaan kerman kanssa ja tekee siitä kastikkeen ja syö makaronien kanssa. En tajua miten jotkut ei voi tykätä homejuustoista, ne kaikki vaan maistuu luonnollisesti niin hyviltä! Tietysti tämä on oma mielipiteeni, ethän tule ja kaiva sisuksistani sinihomejuustoja ylös vain tämän kirjoituksen takia. Kiitos.
Göö, mulla on tylsä elämä, istun koneella ja kirjotan blogia, roolipelaan ja pelaan Zeldaa... Tänään muuten kun pelasin Ocarina of time - Master quest, niin pääsin jälleen hieman eteenpäin tulitemppelissä (Fire Tempel) ja taas tuli sellainen "olen nero" tunne. Huomasin kanssa että yksi asia tuntui siinä erittäin raivostuttavalta. Nimittäin se, että kun yhdestä kohdasta pääsee läpi, niin heti tulee suurempi haaste, ja sitten kähisee aivonsa ruosteeseen kun koittaa keksiä miten siitä pääsee eteenpäin. Pitää koittaa sitä vielä tänä iltana uudelleen, jos kerkeän.
Onko mulla ongelma, jos vetelen noita otsikoita hatusta siihen tahtiin, mitä mieleen tulee? Aluksi ajattelin tällekin tekstille sellaista otsikkoa kuin: "Söin juuri suklaapatukan" (niinkuin juuri tein) mutta sitten pistin tuon "Sitkeän suolakurkun" koska se kuulostaa enempi minulta ja koska Persistent pickle meinaa sitä. Persistent pickle tulee siis esille uuden blogini nimessä (ei, en yyyyyhtään mainosta sitä blogia). Eli siis se olisi Ihmisorava ja Sitkeä suolakurkku vaikka tämä suomen kielinen blogi onkin Kuhmuinen kurpitsa. Halusin kokeille jotain uutta? Ei, ei se siitä johtunut, vain hetken mielijohteesta pistin tuon Persisten pickle siihen ja kanssa siksi koska ihana ystäväni Enzeru sitä kannatti. Haluisin muuten just sellasen hatun, mistä vois vedellä otsikoita ja vähän kaikkee muutakin, esim. Zelda pelejä ja kaikkee systemaattista.
Herää kysymys, että jaksaako ihmiset lukea tekstiä, jossa ei ole mitään järkevää tai syvällistä tai edes kuvia? Linkkejä nyt sentään ja kuvia silloin tällöin mutta ei kyllä kovin usein, pyydän sitä kovin anteeksi teiltä ihmisiltä, että olen laiska kuvaamaan, piirtämään tai lataamaan kuvia tänne. Koitan jotenkin saada tätä mukavammaksi luettavaksi sillä että tungen noita kappalejakoja aika paljon ja vähän asiaa jokaiseen, vaikka ei missään kappaleessa mitään oikeaa asiaa, en mä sillä mutta siis jotenkin että jotta tuota... Taktinen lopetus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti