Luin tässä jokin aika sitten kirjan Lokki Joonatan. Erinomainen teos Richard Bachilta. Ilmeisesti muutkin ovat lukeneet sitä, koska Suomessa tämä lukemani kirja oli jo 37. painos. Teos kertoo lokista, jonka nimi on yllättäen Joonatan, Joonatan Livingston. Muiden lokkien mielestä heidän olemassaolonsa syy on se, että he voisivat syödä pysyäkseen hengissä niin pitkään kuin mahdollista. Joonatan haluaa kuitenkin lentää lentämisen ilosta, ei kalanpäiden tähden. Muut lokit eivät kuitenkaan pidä hänen ajatuksestaan, kuten seuraavasta sitaatista huomaa.
Lokki
ei koskaan vastaa laumaneuvostolle, mutta Joonatan korotti äänensä.
-Veljeni, puuttuuko minulta vastuuntuntoa? se huusi. -Kuka tuntee
suurempaa vastuuta kuin lokki, joka löytää tarkoituksen ja seuraa sitä,
joka asettaa elämälle korkeamman tavoitteen? Tuhat vuotta me olemme
haalineet kalanpäitä, mutta nyt meillä on syytä olemassaoloomme: voimme
oppia, saada selville, tulla vapaiksi! Antakaa minulle yksi ainoa
tilaisuus, sallikaa minun näyttää teille, mistä olen päässyt perille...
Lauma olisi yhtä hyvin voinut olla kiveä.
-Veljeyden siteen ovat katkenneet, lokit messusivat yhteen ääneen ja yksimielisesti ne sulkivat juhlavasti korvansa sekä kääntyivät selin Joonataniin.
Lokki Joonatania ei haittaa olla erilainen. Sitä ei haittaa tulla karkoitetuksi. Se olisi halunnut jakaa lentämisen taidon muidenkin kanssa, mutta muiden lyhytnäköisyyden takia se joutuu lentämään yksin. Bach kuvaa erinomaisesti hahmojensa tunteita. Lokkiyhdyskunnan jäsenten tarvetta olla samanlainen toisen kanssa, tulla hyväksytyksi ja pidetyksi. Rohkeimmat yksilöt uskaltavat kuitenkin ottaa ilmaa siipiensä alle ja tulla onnellisiksi.
Lokit eivät kuole eivätkä joudu taivaaseen. He siirtyvät eteenpäin. Mutta vain he, jotka ovat aloittaneet oppimisen. Joonatanillekin käy näin. Hän löytää uuden laumansa ja ystävänsä ja jatkaa oppimista. Teoksesta käy selkeästi ilmi lokin suunnaton halu oppia ja oppia vielä enemmän. Vaikka hän lannistuu silloin tällöin, hän kokoaa sulkansa aina uudelleen ja jatkaa opinjanonsa tyydyttämistä. Hän kuitenkin haluaa yhä jakaa oppimansa asiat vanhan laumansa kanssa. Uusien ystävien ikävä on kuitenkin luonnollista.
-Mutta häpeä toki, Sully! sanoi Joonatan moittivasti. -Äläkä hupsuttele! Mitä me yritämme harjoitella joka päivä? Jos meidän ystävyytemme riippuu sellaisista seikoista kuin paikka ja aika, me hävitämme keskinäisen veljeytemme samalla hetkellä, jolloin lopullisesti pääsemme paikan ja ajan herroiksi. Mutta kun voitamme paikan, kaikki on täällä.
Ja kukistettuamme ajan kaikki on nyt. Ja mikäli ympärillämme on täällä
ja nyt, voimme kai silloin tällöin tavata toisiamme. Vai mitä sinä
arvelet?
Joonatan on sisäistänyt oppimiaan asioita, eikä hän välitä laisinkaan entisestä karkoituksestaan, vaan kokoaa oppilaita näyttääkseen vanhalle laumalleen, mitä taitava lentäjä taitaa. Yhdyskuntalaiset ovat täysin toisistaan riippuvaisia, vaan mitäpä rääkyvät kalanpäiden nakertajat tekisivät suuren ajattelijan aivoilla. Bachin taitavan kynän kärjestä on kuitenkin muototunut jokaiselle laumasta karkoitetulle omia luonteenpiirteitä.
Joonataninkin tulee aika vihdoin lähteä, siirtyä ajan ja paikan korkeammalle tasolle, mutta hänen sanomansa on kuitenkin jäänyt muille lokeille mieleen.
Eikö mitään rajoja, Joonatan? se ajatteli. Hyvä on sitten, siinä tapauksessa se aika ei ole kaukana, jolloin minä ilmestyn ohuesta ilmasta sinun rannallesi ja näytän sinulle lentämisestä seikan tai pari!
Ja vaikka lokki Fletcher yritti katsella oppilaitaan oikein ankarasti, se äkkiä näki ne hetken ajan sellaisina kuin ne todella olivat, eikä se ainoastaan pitänyt näkemästään, vaan rakasti sitä. Eikö mitään rajoja, Joonatan? se ajatteli hymyillen. Sen kilvoittelu kohti oppimista oli alkanut.
Tarina on viihdyttävä ja pistää miettimään. Sen jaksaa lukea pariin kertaan uudelleenkin. Täytyy kuitenkin silloin tällöin malttaa pysähtyä ajattelemaan juuri lukemaansa tekstiä, jotta teoksen punaisesta langasta saisi oikein hyvän otteen. Siis, aloittakaamme vaakalennosta.
perjantai 24. toukokuuta 2013
lauantai 27. huhtikuuta 2013
Unohtaminen on eeppistä
En tiedä miten kukaan voi hylätä bloginsa näin pitkäksi aikaa. Kuitenkaan mitään ei ole ehtinyt tapahtua, paitsi että blogger on erittäin epäreilu. Juuri pari minuuttia sitten kirjotin aika pitkänkin tekstin, mutta sitten blogger meni poistamaan sen kun tarkistin oikeinkirjotuksia ynnä muuta. Ajattelin jo muutenkin lopetella tältä illalta, mutta blogger on näköjään eri mieltä...
Mitään ei siis ole ehtinyt tapahtua, kovin paljoa ainakaan, mistä jaksaisin ilmoitella. Siis kovin paljoa, jonkinverranhan aina tapahtuu asioita. Roolipelipuolella kääpiöhahmoni Lordi Idrol menetti kosmiset temppeliritari voimansa kun teki sopimuksen demonin kanssa, eikä lyönytkään sitä kirveellä kahtia, niinkuin olisi tietysi kuulunut tehdä. Se passitettiin sitten takaisin paladinkouluun opiskelemaan. Olisinhan voinut saada ne voimat takaisin, mutta päätin tehdä kokonaan uuden hahmon. Siitä tuli gnolli, eli siis semmonen kosmisista kosmisin, joka on puoliksi ihminen ja puoliksi hyeena. Tein siitä barbaarin ja nimeksi sille tuli Khalstuvirllastujiruistamalansee, eli tutummin Kukiel. Kukiel siksi, koska varmaan huomasitte sen olevan huomattavasti helpompi lausua ja kirjoittaa tai ylipäänsä muistaa.
On ruennut ottamaan päähän, kun jotkut aliarvioi pelimusiikkeja. Ne on ihan oikeesti hyviä, joten päätin poimia tähän esimerkin, yllätys yllätys, Zeldasta. Gerudo Valley on kappaleen nimi. Toivottavasti ne jotkut, jotka pitää pelimusiikkien kuuntelua erittäin laimeena ns. tavallisten biisien sijasta, muuttaisi edes vähän mieltään.
Toinen kappale, joka nyt ei liity millään tavalle pelimusiikkeihin, mutta minkä pistän tänne, on yllättäen löytynyt just äsken. Meinasin heittää tietokoneen näytön päin seinää, kun blogger poisti sen kirjoittamani pitkän jutun ja pistin YouTuben hakuun hakusanat realxin music, ihan vain jotta rauhoittuisin.
Erittäin rentouttava kappale siis, rauhoituin ihan hetkessä, vaikka yleensä kihisen yksinäni kiukusta vaikka kuinka pitkään. Tungin myös suun täyteen salmiakkia, mitä oli sopivasti vieressä :'DD
Harvoin piirrän yhtä piirrosta kovin pitkään, tällä kertaa yhden piirroksen piirtämiseen meni kuitenkin lähemmäs 20 tuntia. Saattoi mennä enemmänkin, en tarkasti laskenut. Erittäin kiintyneeksi tulin tuohon kyseiseen kuvaan. Piirtelin sen ensiksi lyijykynnä, minkä jälkeen skannasin koneelle, vahvistin linet, väritin, vahvistin linet uudelleen ja pistin taustan.
Kuten siis jo sanoin, mulla on jokin vahva kosminen yhteys tähän kuvaan, joten ethän kopioisi sitä :) Tähän siis meni oikeasti ihan rutosti aikaa ja pidän siitä. Tiedän että tuon hiippalakin kärki hipoo kuvan yläreunaa, mutta en jaksanut enää leikata kuvaa alareunasta tai vaihtoehtoisesti lisätä tilaa yläreunaan saadakseni kuvasta symmetrisen. Näin se kelpaa, mulle ainakin :)
Seuraava piirrokseni tulee luultavimmin olemaan mantikori. Mantikor on eeppisin tietämäni taruolento. Se on leijona, jolla on piikikäs häntä ja rumat ihmiskasvot. En tiedä mikä mua mantikoreissa kiehtoo, mutta kiehtoopa vain. Muuten, tuo oikealla oleva kuva löytyy sitten myös DeviantArtista, siellä mitä luultavimmin parempilaatuisena, minun piirtämänäni tietysti, että älkäähän ihmetelkö (:
Tällä kertaa lopetan tähän. Koitan olla hylkäämättä tätä blogia näin pitkäksi aikaa uudelleen, mutta eihän sitä koskaan tietä, jos vaikka koulutyöt, joita harvemmin kovin antaumuksella teen, tunkevatkin mystisesti blogin ylläpitämisen esteeksi... Untill next time, take it easy!
Mitään ei siis ole ehtinyt tapahtua, kovin paljoa ainakaan, mistä jaksaisin ilmoitella. Siis kovin paljoa, jonkinverranhan aina tapahtuu asioita. Roolipelipuolella kääpiöhahmoni Lordi Idrol menetti kosmiset temppeliritari voimansa kun teki sopimuksen demonin kanssa, eikä lyönytkään sitä kirveellä kahtia, niinkuin olisi tietysi kuulunut tehdä. Se passitettiin sitten takaisin paladinkouluun opiskelemaan. Olisinhan voinut saada ne voimat takaisin, mutta päätin tehdä kokonaan uuden hahmon. Siitä tuli gnolli, eli siis semmonen kosmisista kosmisin, joka on puoliksi ihminen ja puoliksi hyeena. Tein siitä barbaarin ja nimeksi sille tuli Khalstuvirllastujiruistamalansee, eli tutummin Kukiel. Kukiel siksi, koska varmaan huomasitte sen olevan huomattavasti helpompi lausua ja kirjoittaa tai ylipäänsä muistaa.
On ruennut ottamaan päähän, kun jotkut aliarvioi pelimusiikkeja. Ne on ihan oikeesti hyviä, joten päätin poimia tähän esimerkin, yllätys yllätys, Zeldasta. Gerudo Valley on kappaleen nimi. Toivottavasti ne jotkut, jotka pitää pelimusiikkien kuuntelua erittäin laimeena ns. tavallisten biisien sijasta, muuttaisi edes vähän mieltään.
Erittäin rentouttava kappale siis, rauhoituin ihan hetkessä, vaikka yleensä kihisen yksinäni kiukusta vaikka kuinka pitkään. Tungin myös suun täyteen salmiakkia, mitä oli sopivasti vieressä :'DD
Harvoin piirrän yhtä piirrosta kovin pitkään, tällä kertaa yhden piirroksen piirtämiseen meni kuitenkin lähemmäs 20 tuntia. Saattoi mennä enemmänkin, en tarkasti laskenut. Erittäin kiintyneeksi tulin tuohon kyseiseen kuvaan. Piirtelin sen ensiksi lyijykynnä, minkä jälkeen skannasin koneelle, vahvistin linet, väritin, vahvistin linet uudelleen ja pistin taustan.
Seuraava piirrokseni tulee luultavimmin olemaan mantikori. Mantikor on eeppisin tietämäni taruolento. Se on leijona, jolla on piikikäs häntä ja rumat ihmiskasvot. En tiedä mikä mua mantikoreissa kiehtoo, mutta kiehtoopa vain. Muuten, tuo oikealla oleva kuva löytyy sitten myös DeviantArtista, siellä mitä luultavimmin parempilaatuisena, minun piirtämänäni tietysti, että älkäähän ihmetelkö (:
Tällä kertaa lopetan tähän. Koitan olla hylkäämättä tätä blogia näin pitkäksi aikaa uudelleen, mutta eihän sitä koskaan tietä, jos vaikka koulutyöt, joita harvemmin kovin antaumuksella teen, tunkevatkin mystisesti blogin ylläpitämisen esteeksi... Untill next time, take it easy!
lauantai 23. maaliskuuta 2013
Se mullistava uutinen
Niin kuin tuo otsikko jo paljastaa, niin kerron tässä sen mullistavan uutisen. En enää ole Paw, vaan nykyään toimin nimellä Tami (Lyhenne RedRedTami'sta). Monesta syystä, yksi niistä on ihan vain se, että Raatotassu ei kuulosta kovin sympaattiselta. Paljon mitään muuta en tällä kertaa kirjoita, vain tämä pikkuriikkinen selvitys. Plus se, että parin kaverin painostamana, heistä mainittakoon Retun ja Enzerun, olen liittynyt Twitteriin. Katsotaanpa sitten, milloin opin sitä kunnolla käyttämään :P Kyllä sinne tulee pian se ensimmäinen twiitti. Sitä siis odotellessa valmistelen loppuun kuvan, jota rupean siellä käyttämään, samoin kuin täällä ja DeviantArtissa (josta löydyn nimimerkillä RedRedTami).
Ensimmäistä kertaa sanon hyvästit ja näkemiinit Tamina! Awesomesauce...
Ensimmäistä kertaa sanon hyvästit ja näkemiinit Tamina! Awesomesauce...
keskiviikko 6. maaliskuuta 2013
Mullistava thingamazing
Nyt kerron jotain mullistavaa. En jaksa tehdä niitä aakkosia. Useimmiten yleensä kyllä täytän tällaiset tyhjänpäiväiset lupaukset mutta kun tulee aina niin pitkiä ja niin edelleen... Täytynee puhua nyt niillä kirjaimilla, mitä on opittu.
Pian saattaa tapahtaa myös jotain muuta mullistavaa... jos pysytte täällä ajantasalla, niin varmasti sen huomaatte. Jännitystä kannattaa aina kasvattaa. Mietin myös pääni puhki, että rupeanko keräämään rahaa älypuhelimeen vai omaan kannettavaan. Luulen että tekisin enemmän jotain sillä kannettavalla, kyllähän tuolla vanhallakin kännykällä vielä pärjää. Olen alkanut opetella soittamaan Gerudo Valley -biisin pianolla, ihan hyvin menee, kunhan jaksaisi keskittyä, mutta kun en pääse siihen pianon ääreen kuin pariksi tunniksi kerrallaan kun haluan sen tehdä rauhassa ja ei sitäkään sitten kovin pitkään jaksa. Vaan kyllä fonin ääni helposti pianon voittaa.
En pelannutkaan viime viikonloppuna niin paljon Zeldaa kun oletin, vaan opetin veljeäni pelailelaam Mario Kart Wii:tä. Roolipelaus on jäänyt kanssa vähän vähemmälle, kun ei kukaan vastaile paljoa niihin viesteihin, kaikki on talviunilla... Vaan kirjastossa D & D pelatessa miun pieni kääpiöni alkaa oppia jo pieksensää. Osuu paremmin ja psitää porukat hengiltä paremmin kuin entinen hobittini. Tosin, entinen hobittini Dimble osasi sitten isommilla tasoilla kadota kuin tuhka tuuleen ja löytää ansoja ja niin edespäin, se oli semmonen yleismies jantunen. Käppänä ei osaa paljon mitään muuta, kuin lyödä kirveellä jonkun pään halki. Ja kovaa lyökin.
Lähiaikoina tänne saattaa ilmestyä luonnospiirros ihmisoravasta :P Sitä odotellessa voitte katsella ja lähettää kommenttia tästä hukkasesta, jonka piirtelin ropekaverilleni. Nimeltään susi on Niagar.
Olisin siis erittäin kiitollinen mahdollisista kommenteista. Varjostus meni vähän niin ja näin, ja tausta jäi tähänkin piirtämättä, mutta muuten tätä oli tosi kiva tehdä :) Söpö pikku herranen.
Sanon hyvästit ja sellaiset sanat, että koitan tänne aktiivisesti kirjoitella. Heydo!
Pian saattaa tapahtaa myös jotain muuta mullistavaa... jos pysytte täällä ajantasalla, niin varmasti sen huomaatte. Jännitystä kannattaa aina kasvattaa. Mietin myös pääni puhki, että rupeanko keräämään rahaa älypuhelimeen vai omaan kannettavaan. Luulen että tekisin enemmän jotain sillä kannettavalla, kyllähän tuolla vanhallakin kännykällä vielä pärjää. Olen alkanut opetella soittamaan Gerudo Valley -biisin pianolla, ihan hyvin menee, kunhan jaksaisi keskittyä, mutta kun en pääse siihen pianon ääreen kuin pariksi tunniksi kerrallaan kun haluan sen tehdä rauhassa ja ei sitäkään sitten kovin pitkään jaksa. Vaan kyllä fonin ääni helposti pianon voittaa.
En pelannutkaan viime viikonloppuna niin paljon Zeldaa kun oletin, vaan opetin veljeäni pelailelaam Mario Kart Wii:tä. Roolipelaus on jäänyt kanssa vähän vähemmälle, kun ei kukaan vastaile paljoa niihin viesteihin, kaikki on talviunilla... Vaan kirjastossa D & D pelatessa miun pieni kääpiöni alkaa oppia jo pieksensää. Osuu paremmin ja psitää porukat hengiltä paremmin kuin entinen hobittini. Tosin, entinen hobittini Dimble osasi sitten isommilla tasoilla kadota kuin tuhka tuuleen ja löytää ansoja ja niin edespäin, se oli semmonen yleismies jantunen. Käppänä ei osaa paljon mitään muuta, kuin lyödä kirveellä jonkun pään halki. Ja kovaa lyökin.
Lähiaikoina tänne saattaa ilmestyä luonnospiirros ihmisoravasta :P Sitä odotellessa voitte katsella ja lähettää kommenttia tästä hukkasesta, jonka piirtelin ropekaverilleni. Nimeltään susi on Niagar.
Sanon hyvästit ja sellaiset sanat, että koitan tänne aktiivisesti kirjoitella. Heydo!
keskiviikko 20. helmikuuta 2013
Purple coins everywhere!
Tällä kertaa varoitan, että jaksa niitä aakkosia rueta säheltämään. Johtunee siitä, että kaipailen vaihtelua. Kyllä niitä joskus taas tulee tänne.
Joten mitäs on tapahtunut? Skyward Swordissa pääsin jonkin verran eteenpäin, olen nyt siinä kohdassa että Link matkusti ajassa taaksepäin ja Zelda kivettyi tai muuta vastaavaa. Periaatteessa aika surullista. Mitkäs ne sanat oli, mitkä jäi mieleen...
Zelda: I'm still my father's daughter and your friend. I'm still your Zelda.
Ocarina of Time - Master Quest on jätetty hieman sivummalle, pidän pikkuista taukoa, ennekuin tuonkeudun sinne kaivoon ja Shadow Templeen... Aina se musiikki on niin... semmosta mikä nostaa hiukset pystyyn enkä muutenkaan tykkää mistään zombeista enkä ihmisten irrallisista ruumiin osista ja hyi! En kyllä tykkää myöskään giljotiineista tai jostain valtavista käsistä, Wallmastereista, joiden varjo aina ilmaantuu ylle ja jos ei ole nopea niin se vaan tarttuu kiinni. En tiedä mitä siitä tapahtuu, jos se saa kiinni, oon aina päässy siitä pois.
Crushed! Pitäisi murskata koko peli, ihan totta, ottaa päähän mutta ei sen pelaamista voi lopettaa... Pitää hankkia se toinen akku, että kun ensimmäinen loppuu, niin voi vaihtaa toisen ja rueta sillä pelaamaan. Kaikkein yksinkertaisinta, etten sanoisi. Crushed, Crushed, Crushed...
Sana, mitä en ole sanonut piiiiitkään aikaa. Mustache. En varmaan jaksa kirjottaa koko sanaa, joten tästä lähin tuo sana on täällä hyyvin harvoin. Turvallisuus syistä.
Mielestäin mun, Luigilla on coolimmat viikset kuin Mariolla. Ja Luigi on muutenkin kivempi kun Mario, kun se on vihreä :3 Selailin tuolla YouTubessa Super Mario Galaxy 2 peliä ja kun siellähän on niitä purple coin tehtäviä silloin tällöin joten vaivauduin etsimään semmoisen ihme laulujutun siitä. Ei se silleen mitenkään epic hauska ole, kaikkien mielestä siis. Minä nauroin.
Goodby, lähden mutta palaan, niinkuin aina :3 Pitäkää hauskaa!
Sana, mitä en ole sanonut piiiiitkään aikaa. Mustache. En varmaan jaksa kirjottaa koko sanaa, joten tästä lähin tuo sana on täällä hyyvin harvoin. Turvallisuus syistä.
Mielestäin mun, Luigilla on coolimmat viikset kuin Mariolla. Ja Luigi on muutenkin kivempi kun Mario, kun se on vihreä :3 Selailin tuolla YouTubessa Super Mario Galaxy 2 peliä ja kun siellähän on niitä purple coin tehtäviä silloin tällöin joten vaivauduin etsimään semmoisen ihme laulujutun siitä. Ei se silleen mitenkään epic hauska ole, kaikkien mielestä siis. Minä nauroin.
Goodby, lähden mutta palaan, niinkuin aina :3 Pitäkää hauskaa!
lauantai 2. helmikuuta 2013
Eeppinen Crushed
Ja miksipä en taas kirjoittaisi tänne, onhan siitä jo jonkin aikaa vierähtänyt. Tosin, siihen on syynsä, kuten esimerkiksi, ettei mulla ole aikaa juurikaan, mikä on aika sad thing... Mutta, koska kuitenkin päätin, etten jätä kurpitsoita heitteille, herätän tämän blogin taas noin kuukauden horroksesta. Ja nyt, teen jotain, mtä en ole aiemmin tehnyt. Kerron näin aluksi, mitä kirjoitan! En tietenkään aiheita mutta silti. Aluksi siis kerron, mitä on tapahtunut, sitten kirjoitan, mitä tulee tapahtumaan ja sitten jatkan niitä aakkosia. No, se aakkosaihe tuli nyt paljastettua, mutta luulempa, että arvaisitten sen muutenkin. Ja jos vain yksi tyyppi on lukemassa tätä, niin tuntekoot hän itsensä arvostetuksi, koska näin häntä teitittelen. Sitä tosin en aina muista tehdä mutta... Jokainen kestäkööt näitä puheenaiheesta harhautumisia.
Kuten on erittäin helppo arvella, olen vaihteeksi pelaillut Zeldaa. Ocarina of Time (master quest) on jäänyt vähän vähemmälle, kun olen keskittynyt säätämään Skyward Sword pelin kanssa. Koitan saada siitä ne kaikki Heart Piece:set tai Piece of Heart, en nyt muista kumpia ne oli... Sitä yhtä en millään meinaa saada. Se oli siellä jossakin Faron woodsissa sijaitsevassa temppelissä. Mitä mustikatko tässä on! Ei ole totta, en muista sen temppelin nimeä... Tällaiset surulliset asiat jätetään sikseen.
Meille tuli muuten uusi liesi, sellainen joka on yhtäaikaa taktinen, sympaattinen ja systemaattinen, kun en muutakaan sanomista siitä keksinyt.
Tilattiin Pirates of the Caribbean -nuottikirja, tietysti fonille transponoituna (jos se siis oli se sana). Koitan siitä sitten säätää niitä biisejä jonkinlaiseen uskoon.
Pelejä tuli hankittua ei viime, vaan sitä viime viikonloppuna, nintendo 3ds:älle. Ostettiin sille LOTR lego versio ja Crushed. LOTR-lego on tietysti jo pelattu loppuun, joskus viikko sitten oletan, mutta se Crushed tuottaa päänvaivaa. Liian eeppinen peli minulle, jos niin voi sanoa.
Huomenna luistelemaan, luistelua opettamaan äidille. Oltiin kyllä jo aiemminkin, mutta nyt kun se sai luistelusta jonkinmoisen otteen, niin pitäähän sitä jatkaa.
Ensiviikonloppuna on orkesterileiri. Kappaleita on jo treenailtu, mutta pitäisi treenata enemmänkin, nyt kun soitan kahdessa orkesterissa. Ei ainakaan ole sitä pelkoa, että joutuu lähtemään orkasta, niinkuin viime vuonna kävi. Harmittaa kyllä vieläkin, mutta uskon, että ne on järjestänyt sen nyt vähän paremmin, etteivät änkeä kaikkia fonisteja samaan orkkaan. Orkka on muuten harvinaisen hauska sana.
H niin kuin... Humanoidi. Tarkoittaako se siis ihmistä vai avarrusolentoa? Mene ja tiedä, ihan tosi, en ole koskaan ottanut selvää. Tietysti olisin tähän voinut laittaa myös Hassanpah (jonka 2 vuotis synttärit lähestyy, viisi päivää) mutta huomanoidi vaikuttaa jotenkin ei-niin-ajankohtaiselta, joten sille pitää tehdä kunniaa
I niin kuin... In Dreams, jota muuten kuuntelen tälläkin hetkellä. Sitä versiota siis, missä on se joku laulamassa. En tajua miten se saa sen äänensä niin korkealle. Enkä tajua, milloin tämä luultavasti hetkellinen LOTR-villitys omalta kohdaltani häipyy. Luultavasti joskus ennenkuin ne elokuvat taas tulee tv:stä. Sitä odotellessa
J niin kuin... Jalokivi. Tai sitten ihan normi lasinen kiveltä näyttävä systeemi, jonka sisään on tungettu hohtavan sienen mössöä. Sittenpähän se korukin hohtaa valoa. Kyseessä on siis hohtava sienilaji, joka esiintyi joskus muutama viikko sitten Dungeons and Dragonssia pelaillessa. Oma hahmoseni, kääpiö Lordi Idrol rupesi tienaamaan rahaa alkamalla tehdä hohtavia koruja
K niin kuin... Kalmankalpea. Sellainen en ole itse ollut, enkä voi sanoa nähneeni ketään 'kalmankalpeana'. Hyvin valkoinen kai silloin pitäisi olla, sellainen sairaalloisen valkoinen, ehkäpä hieman kellertävä? Kenties, tässäkin voisi käyttää LOTR -elova viittausta. Vilkaiskaapa siis Frodoa silloin, kun se valtavan suuri hämähäkki olento on pistänyt sitä sillä myrkkypiikillä
L niin kuin... Luonnoton. Eikös senkin sanan voi määritellä ihan miten itse haluaa? Omasta mielestäni, luonnoton tai yliluonnollinen ei ole enää luonnotonta tai yliluonnollista sitten kun se tapahtuu, koska eihän luonnottomia tai yliluonnollisia asioita voi tapahtua. Niiden tapahtuessa ne siis muuttuvat luonnollisiksi, jos siis koskaan ovat olleet luonnottomia (tai yliluonnollisia) mitä epäilen. Vaikka olisihan se kivaa :)
M niin kuin... Mestari. Kaikilla semmoisilla sotureilla (useimmissa kirjoissa ainakin) on yleensä jokin mestari. Pari esimerkkiä: Soturikissat, jokaisella on oma mestarinsa. Varjak Käpälä, jossa Varjak tapaa oman mestarinsa yleensä nukkuessaan, unissaan. Star wars, kyllä niilläkin on jonkinmoinen opettaja tai mestari. Myös tv sarjoissa näitä näkee, esim: Turtles (teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat/teenage mutant ninja turtles) niillähän on siellä se: mestari Tikku. Se iso rotta. Näillä plus aika monella muullakin syytemimmällä olenolla on mestari, joten kirjailijat ja käsikirjoittajat taitavat niistä pitää
N niin kuin... Nimetön. Ei, en nyt puhu siitä sormesta, vaan niistä joilla ei ole nimeä. Useimmiten näitäkin esiintyy kaikissa tarinoissa ja tällaisissa. Yksi aivan mahtava huomio tässä pitää nostaa esille, Coraline sarjakuvasta tuttu musta kissa. Coraline kysyy siltä nimeä ja kissa vastaa, etteivät kissat tarvitse nimeä, ne tunnistavat toisensa ilmankin
Taas lopetan, (no mitäs muutakaan, pakkohan se joskus on :o) ettei tästä tulisi liian pitkä. Jos haluatte että kirjoitan jostain tietystä aiheesta tai kertoilen jostain taktisesta tempauksesta, niin pistäkäähän kommenttia tai viestiä säpöön :D siitä ilahtuisin, koska en melkein koskaan saa viestejä säpöön. Haudi!
Kuten on erittäin helppo arvella, olen vaihteeksi pelaillut Zeldaa. Ocarina of Time (master quest) on jäänyt vähän vähemmälle, kun olen keskittynyt säätämään Skyward Sword pelin kanssa. Koitan saada siitä ne kaikki Heart Piece:set tai Piece of Heart, en nyt muista kumpia ne oli... Sitä yhtä en millään meinaa saada. Se oli siellä jossakin Faron woodsissa sijaitsevassa temppelissä. Mitä mustikatko tässä on! Ei ole totta, en muista sen temppelin nimeä... Tällaiset surulliset asiat jätetään sikseen.
Meille tuli muuten uusi liesi, sellainen joka on yhtäaikaa taktinen, sympaattinen ja systemaattinen, kun en muutakaan sanomista siitä keksinyt.
Tilattiin Pirates of the Caribbean -nuottikirja, tietysti fonille transponoituna (jos se siis oli se sana). Koitan siitä sitten säätää niitä biisejä jonkinlaiseen uskoon.
Pelejä tuli hankittua ei viime, vaan sitä viime viikonloppuna, nintendo 3ds:älle. Ostettiin sille LOTR lego versio ja Crushed. LOTR-lego on tietysti jo pelattu loppuun, joskus viikko sitten oletan, mutta se Crushed tuottaa päänvaivaa. Liian eeppinen peli minulle, jos niin voi sanoa.
Huomenna luistelemaan, luistelua opettamaan äidille. Oltiin kyllä jo aiemminkin, mutta nyt kun se sai luistelusta jonkinmoisen otteen, niin pitäähän sitä jatkaa.
Ensiviikonloppuna on orkesterileiri. Kappaleita on jo treenailtu, mutta pitäisi treenata enemmänkin, nyt kun soitan kahdessa orkesterissa. Ei ainakaan ole sitä pelkoa, että joutuu lähtemään orkasta, niinkuin viime vuonna kävi. Harmittaa kyllä vieläkin, mutta uskon, että ne on järjestänyt sen nyt vähän paremmin, etteivät änkeä kaikkia fonisteja samaan orkkaan. Orkka on muuten harvinaisen hauska sana.
H niin kuin... Humanoidi. Tarkoittaako se siis ihmistä vai avarrusolentoa? Mene ja tiedä, ihan tosi, en ole koskaan ottanut selvää. Tietysti olisin tähän voinut laittaa myös Hassanpah (jonka 2 vuotis synttärit lähestyy, viisi päivää) mutta huomanoidi vaikuttaa jotenkin ei-niin-ajankohtaiselta, joten sille pitää tehdä kunniaa
I niin kuin... In Dreams, jota muuten kuuntelen tälläkin hetkellä. Sitä versiota siis, missä on se joku laulamassa. En tajua miten se saa sen äänensä niin korkealle. Enkä tajua, milloin tämä luultavasti hetkellinen LOTR-villitys omalta kohdaltani häipyy. Luultavasti joskus ennenkuin ne elokuvat taas tulee tv:stä. Sitä odotellessa
J niin kuin... Jalokivi. Tai sitten ihan normi lasinen kiveltä näyttävä systeemi, jonka sisään on tungettu hohtavan sienen mössöä. Sittenpähän se korukin hohtaa valoa. Kyseessä on siis hohtava sienilaji, joka esiintyi joskus muutama viikko sitten Dungeons and Dragonssia pelaillessa. Oma hahmoseni, kääpiö Lordi Idrol rupesi tienaamaan rahaa alkamalla tehdä hohtavia koruja
K niin kuin... Kalmankalpea. Sellainen en ole itse ollut, enkä voi sanoa nähneeni ketään 'kalmankalpeana'. Hyvin valkoinen kai silloin pitäisi olla, sellainen sairaalloisen valkoinen, ehkäpä hieman kellertävä? Kenties, tässäkin voisi käyttää LOTR -elova viittausta. Vilkaiskaapa siis Frodoa silloin, kun se valtavan suuri hämähäkki olento on pistänyt sitä sillä myrkkypiikillä
L niin kuin... Luonnoton. Eikös senkin sanan voi määritellä ihan miten itse haluaa? Omasta mielestäni, luonnoton tai yliluonnollinen ei ole enää luonnotonta tai yliluonnollista sitten kun se tapahtuu, koska eihän luonnottomia tai yliluonnollisia asioita voi tapahtua. Niiden tapahtuessa ne siis muuttuvat luonnollisiksi, jos siis koskaan ovat olleet luonnottomia (tai yliluonnollisia) mitä epäilen. Vaikka olisihan se kivaa :)
M niin kuin... Mestari. Kaikilla semmoisilla sotureilla (useimmissa kirjoissa ainakin) on yleensä jokin mestari. Pari esimerkkiä: Soturikissat, jokaisella on oma mestarinsa. Varjak Käpälä, jossa Varjak tapaa oman mestarinsa yleensä nukkuessaan, unissaan. Star wars, kyllä niilläkin on jonkinmoinen opettaja tai mestari. Myös tv sarjoissa näitä näkee, esim: Turtles (teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat/teenage mutant ninja turtles) niillähän on siellä se: mestari Tikku. Se iso rotta. Näillä plus aika monella muullakin syytemimmällä olenolla on mestari, joten kirjailijat ja käsikirjoittajat taitavat niistä pitää
N niin kuin... Nimetön. Ei, en nyt puhu siitä sormesta, vaan niistä joilla ei ole nimeä. Useimmiten näitäkin esiintyy kaikissa tarinoissa ja tällaisissa. Yksi aivan mahtava huomio tässä pitää nostaa esille, Coraline sarjakuvasta tuttu musta kissa. Coraline kysyy siltä nimeä ja kissa vastaa, etteivät kissat tarvitse nimeä, ne tunnistavat toisensa ilmankin
Taas lopetan, (no mitäs muutakaan, pakkohan se joskus on :o) ettei tästä tulisi liian pitkä. Jos haluatte että kirjoitan jostain tietystä aiheesta tai kertoilen jostain taktisesta tempauksesta, niin pistäkäähän kommenttia tai viestiä säpöön :D siitä ilahtuisin, koska en melkein koskaan saa viestejä säpöön. Haudi!
sunnuntai 6. tammikuuta 2013
Hyvää joulua, hauskaa uuttavuotta ja kaikkia sen tapaisia asioita!
Se oooooooon... uusivuosi! On ollut jo jonkin aikaa... Let's party! Tai sitten ei, miten sen nyt ottaa... No, näistä vähemmän tärkeistä sokelluksista johonkin tähdellisempään sökellykseen. Mitäpä joululoma olisi ilman Zeldaa? Sitähän tässä on pelailtu, mutta vain pari tuntia päivässä, johtuen rakkaasta pienestä äidistäni. Pienestä juu, olen varmaan viisi, kuusi senttiä pidempi häntä, ehkä enemmänkin. Saan tuntea itseni pitkäksi! Se on kuulkaa harvinaista se, kun yleensä olen kaikkia muita lyhyempi. En kuitenkaan jaksaisi selittää iloisesti joulun ja uudenvuoden vaiheista, jos ei haittaa.
En masennu, koska en osaa, joten valitan ihan muuten vain koulun alusta. Ihan kuin jaksaisin lähteä kouluun. Herätä seitsemältä ynnää muuta ihan normaalia. Unirytmin olen sekoittanut hyvin täydellisesti ja nukahdan melkein aina siinä kahdentoista maissa, mikä on jo periaatteessa saavutus, kun meni aiemmin lomalla jonnekin aamu kolme, neljän maille. Vaan kyllä jotain sitä osaa koulultakin odottaa ja nyt kerronkin teille pienen salaisuuden... Huomasin tossa, että olen ruennut ottamaan koulun paljon vakavammin, silleen että haluan oppia ynnä muuta, mutta tietenkään en jätä ropetusta enkä mitään muutaakaan luonteelleni omaisia tapoja unholaan. Supistan vain pikkuisen sitä aikaa mitä niihin käytän.
A niin kuin... Aapinen! Kyllä vain, koska on tylsää, tylsä päivä ynnä muuta, näin aamusta ainakin, eihän sitä tiedä minne päivä mut vielä johdattaakaan. Kuitenkin, päätin rueta kirjottamaan aapista tänne teille luettavaksi
B niin kuin... banaani. Tietenkin, piti se tänne kiskoa. Ne haisevat ja ovat selvästi aivan liian yliarvostettuja. Koitapa, pistä banaaninkuori lattialle ja astu sen päälle. Kyllähän se on limainen ja muuta, mutta tosiaan, olisi aika onnetonta jos siihen liukastuisi. Vielä onnettomampaa olisi, jos sitä ei huomaisi, milloin oli paljon suurempi mahdollisuus kaatua siihen. Onnetonta... banaani voisi pysyä mun omalla arvoasteikollani ehkä vielä hedelmän tasolla, mutta tämän takia se laskee jonnekin... alas
C niin kuin... Caesar, celsius ja vaikka mitä muuta. Ei, hetkinen! Ei niitä kovin paljon mitään muuta ole, joten miksi raahata suomalaisiin aakkosiin c-kirjainta, kun ei me sitä käytetä? Aivan niin, sen takia koska... ihan tosi, tästä pitää ottaa selvää. Kyllähän me suomalaiset siis ymmärretään/tunnetaan sellaisia kieliä kuin esim. englanti, ruotsi, latina, jossa c:tä käytetään mutta kuinka monessa sanassa me itse sitä käytetään? Sitä miettiessä voitte kuunnella latinankieliset uutiset
D niin kuin... dramaattinen! Ei ole totta, pitääkö mun ihan totta vaivata päätäni näillä ihme kirjaimilla? Jos en olisi varovaisempi, päästäisin tässä välissä ilmoille pari perussuomalaista voimasanaa. Vaikka kyllähän se ymmärrettävää on, kun jokainenhan meistä käyttää pilkun sijasta sellaisia sanoja kuin diplomatia, daktyloskopia ja dekantteri
E niin kuin... elämäkerta. Äläkää huoliko, jos joskus kirjoitan sellaisen itsestäni, mitä tuskin tulen tekemään, hautaan se jonnekin piloon. Helponpaa tosin olisi jättää kokonaan se kirjoittamatta, mutta miksipä ei kaikkien elämä oli monimutkaista. Senhän te sitten voitte lukea siitä elämäkerrastani, kunhan kaivatte sen esille kuuden jalan syvyydestä
F niin kuin... Facebook, jossa olin itsekin jokin aika sitten, mutta en enää. Olin sielä ainoastaa tekemässä kaikkea turhaa ja se vie aikas paljon aikaa. Miksikö poistin tilini? Noooo... jotenkin jännä vastaus pitää tähän tunkea. En vain keksi mitä, mutta pärjäilkää sen kanssa :P
G niin kuin... glögi, mitä tuli juotua joulukuun joka päivä, lukuunottamatta paria neljää viimeistä päivää, kun se jo suunnilleen tulvi korvista ulos
Älkää huoliko, kyllä tuo jatkuu sitten seuraavan kerra, nyt vain en halua venyttää tätä yhtä tekstiä aivan liian pitkäksi. Sanon siis heit tältä kerralta.
Ps. tajusin vasta nyt, että tämä on tämän vuoden ensimmäinen teksti...
En masennu, koska en osaa, joten valitan ihan muuten vain koulun alusta. Ihan kuin jaksaisin lähteä kouluun. Herätä seitsemältä ynnää muuta ihan normaalia. Unirytmin olen sekoittanut hyvin täydellisesti ja nukahdan melkein aina siinä kahdentoista maissa, mikä on jo periaatteessa saavutus, kun meni aiemmin lomalla jonnekin aamu kolme, neljän maille. Vaan kyllä jotain sitä osaa koulultakin odottaa ja nyt kerronkin teille pienen salaisuuden... Huomasin tossa, että olen ruennut ottamaan koulun paljon vakavammin, silleen että haluan oppia ynnä muuta, mutta tietenkään en jätä ropetusta enkä mitään muutaakaan luonteelleni omaisia tapoja unholaan. Supistan vain pikkuisen sitä aikaa mitä niihin käytän.
A niin kuin... Aapinen! Kyllä vain, koska on tylsää, tylsä päivä ynnä muuta, näin aamusta ainakin, eihän sitä tiedä minne päivä mut vielä johdattaakaan. Kuitenkin, päätin rueta kirjottamaan aapista tänne teille luettavaksi
B niin kuin... banaani. Tietenkin, piti se tänne kiskoa. Ne haisevat ja ovat selvästi aivan liian yliarvostettuja. Koitapa, pistä banaaninkuori lattialle ja astu sen päälle. Kyllähän se on limainen ja muuta, mutta tosiaan, olisi aika onnetonta jos siihen liukastuisi. Vielä onnettomampaa olisi, jos sitä ei huomaisi, milloin oli paljon suurempi mahdollisuus kaatua siihen. Onnetonta... banaani voisi pysyä mun omalla arvoasteikollani ehkä vielä hedelmän tasolla, mutta tämän takia se laskee jonnekin... alas
C niin kuin... Caesar, celsius ja vaikka mitä muuta. Ei, hetkinen! Ei niitä kovin paljon mitään muuta ole, joten miksi raahata suomalaisiin aakkosiin c-kirjainta, kun ei me sitä käytetä? Aivan niin, sen takia koska... ihan tosi, tästä pitää ottaa selvää. Kyllähän me suomalaiset siis ymmärretään/tunnetaan sellaisia kieliä kuin esim. englanti, ruotsi, latina, jossa c:tä käytetään mutta kuinka monessa sanassa me itse sitä käytetään? Sitä miettiessä voitte kuunnella latinankieliset uutiset
D niin kuin... dramaattinen! Ei ole totta, pitääkö mun ihan totta vaivata päätäni näillä ihme kirjaimilla? Jos en olisi varovaisempi, päästäisin tässä välissä ilmoille pari perussuomalaista voimasanaa. Vaikka kyllähän se ymmärrettävää on, kun jokainenhan meistä käyttää pilkun sijasta sellaisia sanoja kuin diplomatia, daktyloskopia ja dekantteri
E niin kuin... elämäkerta. Äläkää huoliko, jos joskus kirjoitan sellaisen itsestäni, mitä tuskin tulen tekemään, hautaan se jonnekin piloon. Helponpaa tosin olisi jättää kokonaan se kirjoittamatta, mutta miksipä ei kaikkien elämä oli monimutkaista. Senhän te sitten voitte lukea siitä elämäkerrastani, kunhan kaivatte sen esille kuuden jalan syvyydestä
F niin kuin... Facebook, jossa olin itsekin jokin aika sitten, mutta en enää. Olin sielä ainoastaa tekemässä kaikkea turhaa ja se vie aikas paljon aikaa. Miksikö poistin tilini? Noooo... jotenkin jännä vastaus pitää tähän tunkea. En vain keksi mitä, mutta pärjäilkää sen kanssa :P
G niin kuin... glögi, mitä tuli juotua joulukuun joka päivä, lukuunottamatta paria neljää viimeistä päivää, kun se jo suunnilleen tulvi korvista ulos
Älkää huoliko, kyllä tuo jatkuu sitten seuraavan kerra, nyt vain en halua venyttää tätä yhtä tekstiä aivan liian pitkäksi. Sanon siis heit tältä kerralta.
Ps. tajusin vasta nyt, että tämä on tämän vuoden ensimmäinen teksti...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)